Karjaa vaihto-oppilaan silmin

Ulkomaiseen lukioon opiskelemaan lähdön suosio on pysynyt tasaisena jo vuosien ajan. Suomesta vaihtoon lähtevien suosikkikohteita ovat erityisesti Yhdysvallat, Espanja ja Iso-Britannia. Perinteinen suosio Yhdysvaltoja kohtaan on hiljalleen väistynyt eksoottisempien maiden, kuten Costa Rican ja Japanin rinnalta.

Myös Suomi on kohdemaana lisännyt suosiotaan. Vuonna 2014 Suomeen saapui noin 500 vaihto-oppilasta, ja eniten heitä saapui Saksasta ja Yhdysvalloista. Aasialaisia tulijoita houkuttelevat Suomen hyvä koulujärjestelmä ja menestys Pisa-testeissä.

Vaihto-oppilaaksi lähdön suosion syitä ovat muun muassa itsenäistyminen, uuden kielen oppiminen ja ulkomaisten ystävien saaminen. Vaihtovuonna asutaan paikallisessa perheessä, käydään paikallista koulua ja tutustutaan uuteen kulttuuriin.

Vaihto-oppilasmatkan pituuden voi valita itse. Vaihtoehtoina ovat muun muassa lukukauden, lukuvuoden ja vain muutaman kuukauden pituiset matkat. Suosituin vaihtoehdoista on koko lukuvuoden mittainen matka.

Vaihto-oppilaaksi lähteminen maksaa kohdemaasta riippuen reilusta viidestä tuhannesta eurosta jopa kymmeniin tuhansiin. Kalleimpia kohteita ovat muun muassa Australia, Kiina ja Latinalaisen Amerikan maat.

bd2e-tmp

Vaihtovuosia järjestävistä järjestöistä suosituimmat, kuten Rotary, AFS (American Field Service) ja YFU (Youth for Understanding) toimivat vapaaehtoistoiminnalla. Muita, kaupallisia järjestöjä ovat muun muassa myös kielimatkoja järjestävät STS ja EF. Hakuprosessin alussa täytetään ensimmäiseksi hakemus, jonka jälkeen järjestö kutsuu hakijan haastatteluun.  Haastattelun jälkeen muutaman viikon kuluttua ilmoitetaan hyväksyttiinkö hakija. Ennen kohdemaahan lähtöä järjestetään yleensä koulutus, ja kohdemaassa osallistutaan järjestön koulutuksille ja tapahtumille. Vaihto-oppilailla on kohdemaassaan järjestönsä kautta tukihenkilöt, joilta he saavat apua tarvittaessa.

Lisätietojen saamiseksi haastattelimme parhaillaan koulussamme olevia vaihto-oppilaita, brasilialaista Juliane Araujo de Oliveiraa ja tsekkiläistä Eliška Kramolišováa. Oppilaista Tammisaaressa asuva Eliška lähtee jo tammikuussa takaisin kotimaahansa, kun taas karjaalainen Juliane viettää Suomessa koko lukuvuoden.

Molemmat vaihto-oppilaat kertovat vuoden alkaneen hyvin. Perheessä viihdytään hyvin, ja koulun kautta kavereiden saanti onnistuu. “Vuoden alussa oli hämmentävää, miten paljon uusia asioita piti oppia lyhyessä ajassa”, Eliška kertoo. Oli kummallisia ruokia, uusi perhe ja kieli ja kokonaan uudet ihmiset. Tämän hyväksi puoleksi molemmat kertovat sen, että kenelläkään ei ole ennakko-oletuksia siitä millainen on, ja vaihtovuodelle lähteminen on aivan uusi alku. Eliška ihailee myös ihmisten omalaatuisuutta. Hänen mukaansa Suomessa ei katsota erilaisia ihmisiä oudoksuen samalla tavalla kuin muualla. Hän ihmettelee, kuinka avoimesti ihmiset näyttävät sen, mistä pitävät. “Rockia kuuntelevasta todella näkee hänen musiikkimakunsa”, Eliška nauraa.

Erikoisimpana asiana molemmat mainitsevat ihmisten hiljaisuuden. “Olen tottunut siihen, että ihmiset tanssivat, laulavat ja nauravat kovaäänisesti ja siksi suomalaisten käytös oli alussa hämmentävää”, Juliane sanoo.  Ihmisten erilaiset arvot ovat myös ihmetyksen aihe. “Suomessa ihmiset todella tekevät töitä sen eteen mitä haluavat, eivätkä pelkää toteuttaa unelmiaan”, Eliška sanoo.  

Kielen oppiminen sujui molemmilla nopeammin kuin luulisi. Molemmat kertovat osaavansa hyvin jo perusasiat, mutta käyttävät silti mieluummin englantia. He kokevat, että suomalaiset hämmästyvät kovasti aina, kun kuulevat heidän puhuvan suomea. Vaihto-oppilaat käyvät myös suomen kielen oppitunneilla.

Vaihto-oppilaana oleminen on muutakin kuin koulunkäyntiä, tytöt kertovat. Ajanvietto kavereiden ja isäntäperheen kanssa on tärkeää.” Viikonloppuisin tapaan usein muita vaihto-oppilasystäviäni, matkustan ja tutustun Suomen kaupunkeihin”, Juliane kertoo.  Matkustamisessa raha tulee usein eteen. “Suomessa juna- ja bussiliput ovat niin kalliita, että huomasin muutaman kuukauden jälkeen, etteivät rahani riitä jokaviikonloppuiseen matkustamiseen”, Eliška harmittelee.

Viimeiseksi kysyimme vaihto-oppilailta mikä oli heidän reaktionsa aikaiseen lumentuloon. Juliane kertoo hämmästyneensä: “Brasiliassa olen nähnnyt lunta vain vuorenhuipuilla, enkä ole koskaan päässyt koskemaan sitä. Brasiliassa on talvisinkin yli 20°C lämmintä”. Eliška taas on tottunut lumeen. Hän pitää kuitenkin Julianea myötäillen lunta kauniina ja tärkeänä osana Suomea. “Kysykää meiltä sitten, kun pakkasta on 20°C, olemmeko enää samaa mieltä!”

Lähteet: yle.fi, mtv.fi, afs.fi, yfu.fi ja sts.fi

Tekijät: Sini Tahvonen ja Amanda Aliranta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s