Ajatuksia introverttinä olemisesta

Introverttinä niinkin yksinkertaiset ja arkiset asiat kuin tervehtiminen, itsensä esittely ja hyvästely voivat tuntua haastavalta tietyissä tilanteissa. Jos olen nukkunut huonosti tai olen muuten vain huonolla tuulella ei “sosiaalinen akkuni” riitä antamaan energiaa koko päivän ajaksi erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Päädyn esittämään. Lopputuloksena en jaksa kuin maata kotona tekemättä yhtään mitään. 

Ujous ja taipumus vetäytymiseen ovat ominaisuuksia, jotka huomaa selvimmin koulussa. Koulussa sitä joutuu laittamaan itsensä alttiiksi jatkuvalle arvioinnille, niin muiden oppilaiden kuin opettajienkin toimesta. Koulussa on hyvä olla hiljaa, muttei kuitenkaan liian hiljaa. Jos hiljaisuutta on liikaa, se on ainoa asia, mitä ihmisestä huomataan. Jatkuvat ryhmätilanteet koulussa ovat asia, jonka olen huomannut vuosien varrella vievän eniten minusta energiaa. Kun luokasta pääsee ulos tunnin päätteeksi, tuntuu kuin voisi hengittää taas. Raskasta on myös jatkuva huoli siitä, että joutuu avaamaan suunsa koko luokan kuullen, sillä “mitä, jos sanon jotain hölmöä?” Kun jo kolmatta kertaa päivän aikana syke nousee ja kädet hikoavat pelkästä nimenhuudosta, herää usein kysymys “miksi minun pitää olla tällainen?” 

Ujous ja hiljaisuus osana luonnetta tuovat myös “hiukan” haastavuutta uusiin ihmisiin tutustumisessa. Tuntuu kuin aivoihini olisi ohjelmoitu sääntö: “Älä tee aloitteita.” Juuri nämä ominaisuudet ovat raivostuttaneet itseäni eniten, sillä vaikka haluaisinkin tutustua uusiin ihmisiin, en vain osaa tai uskalla tehdä sitä. Esimerkiksi jos tiedän tapaavani uuden tai uusia ihmisiä, mietin valmiiksi puheenaiheita, joista puhua, mutta tavallisesti käyn nämä keskustelut kuitenkin vain päässäni. 

Tämä yhteiskunta suosii ekstrovertteja; on tavoiteltavaa olla ulospäinsuuntautunut. Esimerkiksi, kun hakee kesätöitä, usein ilmoituksissa kriteereinä työhön on ulospäinsuuntautuneisuus. Kun kirjoitan työhakemusta, mietin usein onko valetta jos kirjoitan olevani ulospäinsuuntautunut. Nyky-yhteiskunnan kriteerit tavoiteltavasta ihmisestä saivat nuorempana minut miettimään “tulenko koskaan riittämään tällaisena”, sillä ujous ei ole tavoiteltu tai haluttu piirre ihmiseen. On vaikea kelpuuttaa itseään, jos ominaisuuksiasi pidetään vähäpätöisinä. Suljin ammattejakin pois vaihtoehdoista vain sillä perusteella, että niissä joutuisi puhumaan suurille ihmisjoukoille, sillä ajattelin pärjääväni vain ammatissa, jossa ollaan yksin omassa huoneessa. Ahdistavaa. 

Monissa jännittävissä ja uusissa tilanteissa selvitymismottoni on ollut “fake it till you make it”. Olen siis pyrkinyt esittämään ulospäinsuuntautuneempaa kuin olenkaan. Usein tämä päätyy kuitenkin siihen, että en itsekään tunne ihmistä, jota esitän. Tuntuu kuin eri ihmisten kanssa olisin myös eri ihminen. Tämän johdosta en aina tiedä itsekkään kuka tai millainen olen. Esittäminen myös vie energiaa ja pitkien päivien jälkeen lopputulos voi olla se, että vain makaa lattialla ja katuu kaikkea, mitä on tullut sanottua. 

Introverttinä oleminen on asia, joka on auttanut minua myös kasvamaan ihmisenä. Sen takia olen käyttänyt paljon aikaa itse pohdiskeluun ja oppinut hyväksymään itseni, huolimatta epätäydellisyyksistäni. Olen myös joutunut laittamaan itseni päivittäin alttiiksi asioille jotka ovat mukavuusalueeni ulkopuolella ja sen johdosta huomaan, miten kehityn niissä joka vuosi vain enemmän. En koe enää edes olevani yhtä voimakkaasti introvertti kuin muutama vuosi sitten, jolloin sosiaaliset tilanteet todella olivat vaikeita. 

Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että introvertit voivat olla sosiaalisesti hyvinkin lahjakkaita, mutta sosiaalisiin tilanteisiin liittyy ahdistusta ja lukkoja jotka estää täyden heittäytymisen tilanteeseen ja syövät energiaa. Lisäksi ihmiset kasvavat ja muuttuvat koko ajan, joten en koe edes tarpeelliseksi luokitella ihmisiä heidän ominaisuuksiensa mukaan. On rikkautta olla erilaisia ja arvostetaan ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Niin kliseistä kuin se onkin.

Kirjoittaja on Karjaan lukion opiskelija. Essee on osa äidinkielen opintoja.